Tavoitteena hyvinvoiva kissa

Kissan sosiaalinen elämä

Kissojen alkuperän ja perinnöllisten ominaisuuksien tunteminen auttaa meitä ihmisiä ymmärtämään, miten kissamme kokevat ja tuntevat, sekä reagoivat arkielämämme eri tilanteisiin.

Kissojen tunne-elämässä hajuilla on todella suuri painoarvo ja niiden avulla viestittäminen on hyvin keskeisessä asemassa kissojemme arjessa.
Muutkin aistit ovat tärkeitä, mutta tulevat vasta hajuaistin jälkeen.

Hajuilla viestittäminen, sekä hajuviestien lukeminen on hyvin keskeisessä asemassa ja roolissa myös tutustumisessa, tunnistamisessa, sekä sosiaalisissa kanssakäymisissä kissoilla jokaisessa kissan elämän vaiheessa.

Ihmisellä puolestaan on tärkeässä asemassa kissan ele-, sekä kehonkielen ja käyttäytymisen tunteminen kissayksilöön tutustumisessa, sekä tämän sosiaalisuuden arvioimisessa ja kissojen tutustuttamisessa, mikäli kissakaverin hankintaan päädytään.
Ennen kissakaverin hankinta päätöstä toivon teidän tutustuvan hartaudella kissan alkuperään, perimään ja lajityypilliseen käyttäytymiseen, joista kerronkin tässä seuraavassa artikkelissani.

Onko kissa sosiaalinen eläinlaji?
Kesykissojemme Afrikkalaiset esi-isät ovat pääasiassa yksin eläjiä, eivätkä ole luonnollisessa tilassa sosiaalinen eläinlaji.
Kissojen, kuin muidenkin eläinlajien evoluutiossa luonnonvalinta on suosinut sellaisia yksilöitä ja ominaisuuksia, joissa kissa pystyy parhaiten sopeutumaan ja mukautumaan elinympäristöönsä. Tässä hyvänä esimerkkinä ovat kesykissojemme esi-isät, viljavarastokissat, jotka kokivat omat lähisukulaiset vähiten häiritseväksi, jolloin niiden läsnäolo ei haitannut ja kissat pystyivät muodostamaan samoihin elinympäristöihin pieniä sukulaisryhmiä.

Villikissoilla ravintoa on voinut olla tarjolla runsaastikin, muttei rajattomasti, jonka vuoksi luonnonvalinta on suosinut kissoilla geeniä voida tunnistaa lähisukulainen herkän hajuaistin avulla toisen ominaistuoksusta. Kissat pystyvät tunnistamaan hajusta mm. kuinka paljon eräät immuunijärjestelmään liittyvät geenit muistuttavat niiden omia.
Luonnonvalinta saikin aikaan sen, että kissat saattoivat alkaa elämään lähimpien sukulaisten, kuten emo-tytär-yhdistelmien ja pentusisaruksien parissa, sekä toimimaan yhteistyössä esimerkiksi pentujen hoidossa.
Tähän pohjautuu myös kesykissojemme mahdollisuus muodostaa, säilyttää ja toimia parhaiten kissayhteisöissä tai kissakaverin kanssa, joka on lähisukulainen.

Kesykissallamme on geneettisiä eroja suhtautumisessa lajitovereihin eli muihin kissoihin.
Osa on sosiaalisempia saman lajin edustajia kohtaan, kun taas puolestaan osa voi olla hyvinkin varauksellisia muita kuin lähisukulaisia kohtaan. Tämä osoittaakin, että kissa on siis vain osittain sosiaalinen eläinlaji ja sosiaalisuus on aina yksilöllistä, sekä suhde jokaiseen eläimeen luodaan erikseen! Kissan sosiaalisuus eroaakin monilta osin muista eläinlajeista, kuten toisesta yleisimmästä lemmikkieläimestämme koirasta, jolla esiintyy kissoilta puuttuvaa laumautumista ja laumakäyttäytymistä.

Matka villikissanpennusta pentumaiseksi aikuiseksi
Muinaiseen villikissapentueeseen on aikanaan syntynyt pentuja, joilla satunnaisen mutaation seurauksena aivot ovat jääneet osittain pennun tasolle, joka vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä ja kokemusmaailmaan. Tätä osittaista pennun tasolle jäämistä kutsutaan Neoteniaksi.
Monet tuntemukset ja käyttäytymiset villikissa esi-isiltä ovat säilyneet kesykissoillemme saakka, mutta esimerkiksi luottamus saman lajisiin on jäänyt joiltain osin pennun tasolle.
Luonnossa tämä ominaisuus harvoin periytyisi, sillä se ei olisi eläin lajille millään tavalla hyödyllinen luonnossa menestymisen kannalta. Kesykissalla tämä ominaisuus on säilynyt helpommin, sillä ympäristö ja olosuhteet ihmisen kanssa eläessä ovat suosineet pennun tasolle jäämistä.
Neoteenisyys on siis säilynyt kesykissoillamme siitä syystä, että ihmistä on kiehtonut pennunomainen käyttäytyminen, pennunomaisen ja hellyttävän ulkonäön lisäksi.

Kesykissoilla mutaation suosion, eli ominaisuuden periytymisen ja aivojen pennun asteelle jäämisen osoittaa esimerkiksi se, miten aikuisetkin kissaystävykset voivat käyttää tervehtimiseen samaa elettä, mitä heidän esi-isänsä käyttävät ainoastaan pennun tervehtiessä emoa. Tässä eleessä häntä on pystysuorassa asennossa ja hännänpää kaartuu pienelle mutkalle, sekä kissa saattaa ystävällisesti äännellä purisemalla.
Neoteenisyyden omaava kissa voi käyttäytyä myös ihmistä tai toisen lajista kohtaan samalla tavalla kuin heidän esi-isänsä pentuna emoonsa, kuten ihmistä vasten leipominen, joka vastaa pennun imemistä emon nisällä, tai ihmisen tervehtiminen häntä pystyssä pienesti puristen.

Kesykissat ovat domestikoituneita, eli niiden pakoetäisyys on lyhentynyt heidän esi-isiinsä verrattuna, mutta nekin saattavat pelätä ihmistä, mikäli heillä ei ole tarpeeksi myönteisiä kokemuksia ihmisestä. Kissamme ovat lajinomaisesti myös saaliseläimiä, jonka vuoksi heilläkin on pakoetäisyys. Domestikoituminen eli pakoetäisyyden lyhentyminen tarkoittaa etäisyyttä kissan kokemaan uhkaan, ennen kuin pelko vie voiton.

Kissan luottamuksen rakentuminen
Luottamus saman tai toisen lajiseen eläimeen rakentuu kestäväksi ainoastaan, mikäli pennulla on tarpeeksi myönteisiä kokemuksia tämän sosiaalisenherkkyyskauden ajalta, useimmista yksilöistä. Herkkyyskausi alkaa pennun ollessa noin kahden viikon ikäinen ja herkkyyskausi alkaa hiipuen loppumaan noin 7vk ikäisenä, jolloin kissat alkavat syömään kiinteää ravintoa.
Herkkyyskauden loppuminen samaan aikaan kiinteän ravinnon syömisen alkamisen kanssa on taannut esi-isille luonnollisesti sen, etteivät ne sosiaalistu saaliseläimiin.

Tämän aikaikkunan aikana kissalle muodostuu loppuelämän kestävä mielikuva siitä, keiden kanssa voi olla sosiaalisesti tekemisissä ja mihin eläinlajeihin voi lähteä tutustumaan aikuisena tai myöhemmällä iällä. Omaksuttavien lajien määrällä ei ole rajaa, eikä ne ole pois toiselta eläinlajilta, sekä emon suhtautumisella eläinlajin edustajiin on suuri merkitys, joka on tärkeä huomioitava kissan pentujen kasvattajalla ja eläinyhdistyksillä.
Myöhemmällä iällä kissa tunnistaa tutut eläinlajit eläinlajin ominaistuoksusta, mutta jokaiseen uuteen tuttavuuteen tulee silti tutustuttaa rauhassa hajujen vaihdon avulla, sillä jokainen uusi tuttavuus on kuitenkin yksilöllinen, vaikka yleisesti eläinlajista olisi hyviä kokemuksia. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, ettei jokainen uusi kissa-, ihmis- tai vaikka koira tuttavuus ole automaattisesti ystäviä, vaikka herkkyyskauden hyviä kokemuksia olisi kissalla paljon.

Yleensä herkkyyskauden aikaikkunan ulkopuolelle jäävät eläinlajit ovat joko saaliita, vaarallisia uhkia tai merkityksettömiä, riippuen eläinlajista.
Kissan aikuisiälläkin totuttaminen ja opettaminen ihmisen tai muiden eläinlajien läsnäoloon on mahdollista, muttei välttämättä saavuta yhtä vahvaa luottamusta kuin pentuiän herkkyyskautena saavutettu.
On tärkeää muistaa, että selvittämätön ja hoitamaton terveyshaaste on usein isoimpia vaikuttavimpia tekijöitä ja haasteita ihmiseen tottumisessa, eli kissa on tärkeää tutkituttaa laajasti, sekä saavuttaa hoitotasapaino, varsinkin mikäli tuntuu ettei ihmiseen tai toiseen eläimeen tottuminen lähde sujumaan kärsivällisestä etenemisestä huolimatta.
Mikäli kissalla on taustalla hoitamaton terveyshaaste, esimerkiksi kipua, voi uuteen tuttavuuteen tutustuttamisesta muodostuva stressi voimistaa kiputuntemusta. Kipu ja muuttunut terveys puolestaan voivat voimistaa stressin tuntemusta, sekä mikäli kissalla on entuudestaan negatiivista stressiä aiheuttavia asioita elämässään, voi tutustumisen tuoma stressi pahentaa jo aikaisemmin koettua stressiä.
Kaikissa näissä edellä mainituissa tapauksissa, tutustumisen sujuvan etenemisen estymisen lisäksi kissalle voi muodostua hyvin vahva negatiivinen mielikuva tutustuttavasta eläimestä, jolloin hyvän suhteen luominen estyy, sekä korjaaminen voi olla todella haastavaa enää myöhemmin.

Kissan sosiaalisuuden rakentuminen
Kissan sosiaalistuminen itsessään ei ole joko tai, vaan yhteisen ajan määrä sosiaalistumisen herkkyyskaudella määrittää luottaako kissa eläinlajiin täysin vai osittain.

Tutkitulla tiedolla on voitu osoittaa, että n. tunti päivässä yhdessä oloa riittää saavuttamaan täyden luottamuksen, yhdessä olon ei tarvitse olla aina fyysistä koskemista, vaan se voi muodostua myös läsnäolosta, ruokailusta, leikkimisestä ja muista arjen asioista. Yhdessä olon tulee kuitenkin tukea turvallisuuden tunnetta ja hyvää mielentilaa, niin pennuille kuin emolle.
Eli pelkoa, stressin syntymistä ja muuta epämukavuutta tulee välttää ja ennakoida näissä tilanteissa.

On jonkin verran näyttöä siitä, että vähäisemmällä sosiaalistamisella ja herkkyyskauden kokemuksilla varustettu pentukin kiintyy ihmisiin tai muihin toisen lajisiin eläimiin, mutta tutustuminen kestää yleensä kauemmin ja vaatii ihmiseltä kärsivällisyyttä, sekä osaamista kissojen tunnetilojen, elekielen ja käyttäytymisen lukemisessa.
Kissat, jotka viettävät vieraiden kyläilyn ajan piilossa, ovat todennäköisesti saaneet sosiaalisia kokemuksia pentuna vain vähän, lyhyempiä hetkiä tai yhden ihmisen toimesta.

Tiesitkö?
Hellyysaggressio kissalla on usein johtuvaa kissan tunteiden ristiriidasta, joka voi syntyä esimerkiksi tilanteissa, joissa kissa haluaisi olla sosiaalinen ihmisen kanssa, muttei täysin luota tähän eläinlajiin. Tällöin kissa voi lähestyä ihmistä itse, antaa koskea ja silittää, mutta nopeasti alkaakin käyttäytymään aggressiivisesti.
Näissäkin tilanteissa on kuitenkin yleensä nähtävillä useampiakin elekielen muutoksia, joista ristiriitainen tai muuttunut tunnetila voidaan havainnoida, jotta osataan lopettaa esimerkiksi silittäminen ajoissa.

Aremman kissan luottamuksen saavuttaminen
Vaikka kissalla ei olisikaan kokemuspankissaan riittävästi hyviä sosiaalistumisen herkkyyskauden kokemuksia ja tämä olisikin arka ihmisiä kohtaan, voidaan hyvää suhdetta ja luottamusta ihmiseen lähteä rakentamaan monin eri tavoin.
Ennen erilaisten suhteen luomisen keinojen käyttöönottoa, tulee ensin varmistaa, ettei kissalla ole mahdollisia terveyshaasteita, jotka vaikuttavat tai jopa estävät ihmiseen, toiseen eläinlajiin tai lajitoveriin hyvän suhteen luomisen.
Terveyttä ja mahdollisen kipukäyttäytymisen esiintyvyyttä on hyvä tarkastella myös koko tutustumisen ja suhteen luomisen ajan, jotta siihen on mahdollista reagoida mahdollisimman ajoissa.

Aran kissan luottamuksen saavuttamisessa ja rakentamisessa tärkeimpänä lähtökohtana on kissan ele- ja kehonkielen, sekä käyttäytymisen tunnistaminen, tulkitseminen ja ymmärtäminen.
Näiden avulla osaamme antaa aremmalle kissalle tilaa tilanteissa ja ympäristöissä, joissa kissa kokee tilanteen epämukavaksi.
Tilan antaminen liian kuormittavissa ja epämukavissa tilanteissa antaa luottamuksen rakentumiselle paremmat lähtökohdat.
Tilan antamisen lisäksi voimme lähteä yhdistämään mielihyväkokemuksia erilaisiin tilanteisiin, kuten ihmisen läsnäoloon, kuljetuskoppaan liittyviin tilanteisiin (kuljetuskoppaan meneminen, matkustaminen), jolloin kissalle lähtee vahvistumaan parempi mielikuva näihin tilanteisiin liittyvistä asioista.
Mielihyvä kokemuksia tuottavia asioita, joita voidaan kokeilla kissayksilölle on paljon, kuten esimerkiksi ruoka, leikkiminen, saalistuskäyttäytyminen ja ruuan hankinta, lajitoveri (johon kissalla on hyvä suhde) ja myöhemmin ehkä kosketus kuten rapsutukset. Näitä mielihyvää tuottavia asioita voidaan lähteä yhdistämään hyvin pienissä osissa esimerkiksi kuljetuskopan läsnäoloon, sinne menemiseen, luukun kiinni laittamiseen ja sillä liikkumiseen ensin, vaikka sisätiloissa, tai ihmisen läsnäoloon samassa tilassa, sekä muihin erilaisiin tilanteisiin, joissa haluamme kasvattaa aremman kissan luottamusta.

Mielihyvä kokemuksien yhdistäminen kissan tulevaisuudessa kohtaamiin asioihin, tilanteisiin ja ympäristöihin jo ennalta, sujuvoittaa näitä tilanteita silloin kun ne ovat ajankohtaisia. Asioihin totutteleminen ja hyvien mielikuvien luominen tulevaisuuden varalta ennaltaehkäisee tilanteissa liiallista stressin muodostumista ja näin onkin kissan hyvinvoinnin kannalta kestävämpää. Näiden syiden vuoksi näitä kannattaakin alkaa toteuttamaan pienissä osissa vähitellen heti alusta alkaen.

Hyvää suhdetta ja luottamusta voidaan rakentaa arallekin kissalle tarjoamalla kissalle aktivointia ja kouluttamista. Kouluttaminen ei tarvitse olla isoa tai mahtipontista, vaan pikemminkin pienetkin yhdessä opeteltavat asiat luovat yhtenäistä sidettä ja hyvää mielikuvaa, sekä odotusarvoja ihmisestä.
Ja itseasiassa, me opetammekin kissojamme joka päivä ja joskus täysin tiedostamattamme omalla käyttäytymisellämme ja toimintatavoillamme.
Sosiaalisen median alustoilla, instagramissa ja tiktokissa olen jakanut yritykseni @Animal.active tilillä ohjevideoita aremmankin kissan opettamiseen, kuten käsikohdennus tehtävän opettelusta.

Kissojen tutustuttaminen toisiinsa tai muihin eläinlajeihin
Luonnonvaraisena kissa pyrkii välttämään suoraa näköyhteyttä ja kontaktia, ne tekevät päätöksen haluaako lähteä tutustumaan toiseen eläimeen hajun, sekä hajuviestien perusteella.

Kissa tunnistaakin hajun perusteella tutut eläinyksilöt, sekä kykenee lukemaan lajitoverin viesteistä tämän tarkoitusperät ja profiilin, jotka vaikuttavat päätökseen kontaktista ja siitä haluaako kissa tutustua lajitoveriin.
Luonnontilassa kissoilla olisi mahdollisuus välttää samoja kulkureittejä ilman kontaktia, sekä poistua tilanteista ja paikoista, missä on lajitovereita, joiden kanssa ei halua olla tekemisissä.
Ihmisten kanssa eläessä tämä mahdollisuus poistuu tai on hyvin rajattu, jonka vuoksi hajuilla tutustuminen ja tutustuttaminen lajitoveriin korostuu entisestään, eikä suoraan näköyhteyteen tulisi koskaan kiirehtiä kissojen hyvinvoinnin säilymisen takia.

Kesykissoilla tutustuttaminen tulee toteuttaa kärsivällisesti hajujen vaihdon avulla ensin ilman näköyhteyttä, jotta kissoille voitaisiin rakentaa mahdollisimman hyvä suhde ja välttää stressin muodostuminen kummallekaan osapuolelle. Myös muihin eläinlajeihin, kuten vaikka koiraan tutustuminen kannattaa toteuttaa samalla hajujenvaihto menetelmällä.

Hajujen vaihdossa kannattaa panostaa hyvien mielikuvien eli odotusarvojen luomiseen, eli yhdistää lajitoverin tai toisen eläinlajin hajuja erilaisiin mielihyvää tuottaviin asioihin.
Kissojen tunnetilojen, sekä ele- ja kehonkielen tunnistamisen taito on tutustuttamisessa todella tärkeää, jotta voidaan tunnistaa hyvän tunnetilan ja stressittömyyden säilyminen, sekä osataan havainnoida, milloin tutustumisessa voidaan edetä seuraavaan vaiheeseen.
Hajujen vaihdossa oikominen, liian nopea eteneminen tai täysin niiden välistä jättäminen muodostaa tilanteesta stressiä molemmille osapuolille. Stressin muodostuminen, pitkäkesto ja kuormittuminen saa useimmiten aikaan erilaisia terveys- ja käytöshaasteita, kuten väärään paikkaan tarpeidenteko ja mahdolliset virtsatie tulehdukset, aggressiivinen käyttäytyminen ja hyökkäily lajitoveria, perheen muita eläimiä tai ihmistä kohtaan.
Perheen muihin eläimiin tai ihmiseen kohdistuvaa aggressiota stressin kuormittumisesta johtuen kutsutaan sijaisaggressioksi, jota voi esiintyä myös esimerkiksi tilanteissa, joissa kissa on havainnoinut näkemällä tai haistamalla vieraan kissan hänen elinympäristössään, muttei pääse häätämään tätä.

Suoraan näköyhteyteen tuominen, sekä kissojen itsenäinen välien selvittely todennäköisimmin pilaa mahdollisesti hyväksikin muodostuvan suhteen, mikä voi näyttäytyä kissojen arjessa useidenkin vuosien päästä, jolloin tätä voi olla haastava enää osata yhdistää liian nopeaan ja kissoille epäsopivaan tutustuttamiseen. Tämän vuoksi ei voida määritellä suoralla näköyhteydellä toteutetun tutustumisen olleen onnistunut, kun esimerkiksi siitä johtuvat käyttäytymisen tai terveyden muutokset voidaan havaita vasta vuosienkin päästä.
Tutkitulla tiedolla on voitu osoittaa ihmisten taidon tulkita kissan stressi-, kipu tai muuttunutta käytöstä vielä hyvin heikosti, jonka vuoksi tutustumisessa suoralla näköyhteyden luomisella on valtava riski siihen, että kissojen välisiä suhteita ja suhteiden muodostamista tulkitaan väärin. Tämän vuoksi onkin kannattavinta edetä tutustumisessa aina eläinlajille sopivammalla tavalla.

Korostettu elekieli ja viestintä, kuten mm. murina, sähinä, karvojen pörhistäminen, jähmettyminen tai itsensä suureksi tekeminen, eivät kuulu hyvään suhdetta rakentavaan tutustumiseen. Ne ovat merkki siitä, että tilanteessa edetään liian nopeasti tai kissoille epämiellyttävällä tavalla. Tämä sama koskee myös ihmiseen tutustumista, jolloin ihmisellä on tärkeää omata taito antaa kissalle sen tarvitsemaa tilaa ja etenemiseen aikaa.

Kissayhteisö
Kissoilta puuttuu kyky laumahierarkian muodostamiseen, sillä kissojemme esi-isät elävät aikuisina yksin, sekä kesykissoilla se rajoittuu pieniin sukulaisryhmiin, jonka vuoksi hierarkian kehittymiselle ei ole ollut tarvetta. Luontaiseen kissayhteisöön kuten populaatioon yleensä siis synnytään, ei liitytä. Kissat eivät siis ole laumaeläimiä, eivätkä ne myöskään laumaannu.

Tästä johtuen kissojen väliset kahnaukset kertovat aina ongelmasta kissayhteisössä, -kissojen välisissä suhteissa, resurssien vähyydestä tai siitä, että jollakin kissoista on terveydentilan muutoksia. Kaikissa näissä tilanteissa vaaditaan ihmisen reagointia ja tilanteen hoitamista, joka alkaa käyttäytymisen syyn selvittämisestä.

Kissayksilöistä riippuen yhdessä lajitovereiden kanssa leikkiminen voi kuulua normaaliin arkeen, mutta kissojen väliset totiset yhteen otot, tappelut, suhinat, sähinät, murinat eivät kuulu hyvään kissojen väliseen suhteeseen. Kissa ei siis alista, pomota tai hae johtajan-, eikä muutoinkaan ylempää asemaa.
Kissojen välisen leikin tulee olla tasavertaista ja vuorottelevaa, eikä hyvässä kissasuhteessa totisesti vaanita tai saalisteta lajitoveria.

Kissa on itsenäinen saalistaja, joka saalistaa ainoastaan itsensä lisäksi pennuilleen. Eivätkä tämän vuoksi useinkaan nauti sosiaalisista ruokailuista edes sukulaisten läheisyydessä. Kissa tarvitseekin itsenäisiä ruokailun, leikin/saalistuksen, sekä ruuan hankinnan mahdollisuuksia ilman muiden läsnäoloa.
Yhdessä syöminen voi lisätä stressiä ja tuoda mukanaan jälleen erilaisia terveys-, sekä käytöshaasteita, kuten esim. syömättömyys ja laihtuminen, tai ahmiminen, siitä johtuva ylipaino tai oksentaminen.
Samassa paikassa leikkiminen, syöminen tai ravinnon hankinta voi saada aikaan myös resurssikiistaa, eli yhteenottoja kissojen välille, sekä suhteiden huononemista.

Kissayksilöllisiä sosiaalisia hetkiä
Lemmikin hankintaa suunnitellessa ihmiselle kaveriksi, on tärkeää pohtia ja verrata omia mieltymyksiä, sekä toiveita eläimen sosiaalisuudesta ja sosiaalisuuden tavoista. On tärkeää pohtia, onko valmis joustamaan ja mukautumaan eläinyksilön mieltymysten mukaisesti tämän hyvinvoinnin säilymiseksi.Osa kissoista nauttii fyysisestä kanssakäymisestä eli kosketuksesta, kuten rapsutuksista, paijailusta ja sylittelystä, joissa on kuitenkin yksilöllisiä eroja, kuinka pitkiä aikoja kerrallaan, sekä tavoissa toteuttaa.

Tehtävä: 3 sekunnin kokeilu – Seuraa elekieltä
Tarjoa kissalle käsi esille kämmen selkä kissaa kohti ja odota, mikäli kissa tulee paijailemaan kättä, voit rapsutella kissaa sen mielipaikoista kolmen sekunnin ajan. Kolmen sekunnin kuluttua käsi otetaan pois ja tarjotaan uudelleen kämmenselkä edellä, mikäli kissa puskee kättä, voidaan rapsuttaa kissaa jälleen kolmen sekunnin ajan.
Tätä toistetaan niin kauan kunnes, kissa kertoo elekielellään tai poistumisellaan, että milloin riittää.
Tehtävässä on hyvä muistaa hellyysaggression mahdollisuus, eli ne ristiriitaiset tunteet, haluaa olla lähellä, muttei että kosketaan. Tällaisessa tapauksessa kissa voi haluta kosketusta kerran, jonka jälkeen tämä jää lähettyville vain hengailemaan. Tällaisessa tilanteessa ei tule mennä koskemaan kissaan enää uudelleen.

Jotkin kissat nauttivat vain henkisestä sosiaalisuudesta, eli saman lajisen tai toislajisen läsnä/vieressä olosta, kuten esimerkiksi yhdessä nukkumisesta, joka onkin suuri sosiaalinen kunnianosoitus ja tarve.

Kissan aktivoiminen ja virikkeistäminen on myös sosiaalista kanssakäymistä, joissa on kissoilla yksilöllisiä mieltymyksiä.
Aktivoiminen, kuten leikittäminen ja kouluttaminen ovat kuitenkin loistavia tapoja vaikuttaa sosiaalisiin tilanteisiin ja kissan tunnekokemuksiin muista eläimistä. Kouluttaminen on siis hyvä mahdollisuus rakentaa luottamusta ja hyvää sidettä, sekä suhdetta.
Riittävällä ja kissayksilölle oikeanlaisella aktivoimisella kissaa voidaan myös ennakoida ja ennaltaehkäistä jäävuoren huippuja, eli konflikteja kissojen välillä, hyvien suhteiden luomisen lisäksi.

Toinen kissa kaveriksi?
Tärkeintä on lähteä pohtimaan jo perheessä asustelevan kissayksilön mieltymyksiä, aktiivisuutta, persoonaa ja tarpeita.
Pohdiskelu siitä minkälainen tämä kissayksilö on aktiivisuus tasoltaan: rauhallinen tutkiskelija vai aktiivinen ympäristöään hyödyntävä liikkuja, auttaa pohtimaan mahdollisen hankittavan kaverin tarvittavaa aktiivisuus tasoa. Mikäli rauhallisemmalle eläkepäiviä viettävälle kissavanhukselle hankitaan kaveriksi aktiivinen leikkimistä ja saalistusta harjoitteleva pentu kaveriksi, on hyvin todennäköistä, että kissojen välille muodostuva suhde on hyvin kuoppainen, sekä haastavampi rakentaa toimivaksi. Tällöin suhteen hyväksi rakentaminen vaatii normaalin kissojen virikkeistämisen lisäksi huomattavasti suurempaa panostamista, ettei rauhallisemmalla kissalla muodostu suurta stressiä koko ajan kintereillä kiikkuvasta pennusta.

Tässä vaiheessa muistutan lukijoita myös siitä, ettei kissakaveri korvaa ikinä kissan lajityypillisien käyttäytymisten ja tarpeiden täyttämistä ihmisen toimesta. Eli mahdollisen lajitoverin tai muun eläinkaverin seura ei poista ihmisen tarvetta tarjota kissalle erilaisia lajityypillisen toiminnan toteuttamis- mahdollisuuksia, kuten ruuan hankintaa, leikkimistä tai saalistamista.

Kissakaverin hankkimista on tärkeää pohtia jo perheessä asuvan kissayksilön kannalta siten, että hyötyykö tämä kissa kaverista oikeasti, eli onko kissakaveri oikeasti hyvinvointia lisäävä tekijä ja tarvitseeko tämä kissakontakteja?
Millainen oma kissa on luonteeltaan, persoonaltaan ja esimerkiksi sosiaalisuudeltaan?
Millaisia herkkyyskauden kokemuksia ja oppimishistoriaa tällä kissayksilöllä on entuudestaan?
Näitä kaikkia asioita on tärkeää pohtia myös mahdollisen perheeseen muuttavan kissayksilön kannalta, jotta hyvän suhteen muodostumisen kivijalka, eli perusta olisi jo lähtökohtaisesti kunnossa.
Hyvään perustaan kuuluu myös lähtökohtana, riittävän ja monipuolisen lajityypillisen elämän mahdollistaminen kissayksilölle, johon lajitoveria voidaan harkita rikastuttamaan jo aikaisempaa hyvinvointiympäristöä.

Jokainen kissa on ennen kaikkea oma yksilönsä ja kissakaverin hankkimista tulee aina tarkastella tapauskohtaisesti kissayksilön näkökulmasta. Pidän tärkeänä, että lähtökohtana olisi kissayksilön tarkastelu, ilman suoraa olettamusta kissan lajitoverin tarpeellisuudesta. Osa kissoista hyötyy ja nauttii paljonkin esimerkiksi sisaruksen läsnäolosta tai voi luoda kestävän suhteen ei sukua olevaan lajitoveriin, mutta kissoissamme on joukossa paljon myös niitä, joiden hyvinvointi on kokonaisvaltaisempi ilman lajitoverin läsnäoloa, kunhan muut elämän hyvinvointi tekijät ovat kunnossa.

Jätetäänhän siis vanhentuneet ajatukset kissan laumakäyttäytymisestä, suorasta lajitoverin tarpeesta tai hierarkian muodostamisesta taaksemme ja korvataan ne eläinyksilön tarkastelulla, sekä lajityypillisyyteen tutustumisella ja toteuttamisella.

Tilanteen ja kokonaiskuvan arvioinnissa, kuin myös haasteiden ilmetessä me kissoihin erikoistuneet eläintenkouluttajat ja ammattilaiset olemme mielellämme apunasi.

Jenni Yli-Tainio, Animal active
Kissojen käyttäytymiseen ja -kouluttamiseen erikoistunut
eläintenkouluttaja AT ja EAT-ongelmakäytös
Kotisivut: https://animal-active.webnode.fi/
Seuraa meitä somessa: Facebook, Instagram, Youtube & Tiktok
👉🏻 @Animal.active