Tavoitteena hyvinvoiva kissa

Rankaisemalla vai palkitsemalla parhaiten toivottuun lopputulokseen?

Yhdessä eläimen kanssa eläessä, tulee vastaan monia asioita, joita olisi hyvä opetella niin arjessa kuin harrastuksissa. On myös tilanteita, joissa eläimellä esiintyy ihmisen näkövinkkelistä ei niin miellyttävää ja hallitsematonta käytöstä.

Eläintenkouluttamisessa ja yleisvaltaisessa hyvinvoinnissa eri osa-alueilla, on vuosien saatossa kehitytty. Esimerkiksi palkkaamisen periaatteissa on valveuduttu etsimään tietoa sekä käyttämään positiivisia vahvisteita kouluttamisessa yhä lisääntyvissä määrin. Vielä löytyy kuitenkin lemmikinomistajia sekä eläinten kanssa toimivia, joiden tietopankissa olisi vielä täydennettävää tai päivitettävää niistä vanhan ajan toimintamalleista ja uskomuksista.

Tutustu harkitsemaasi eläinlajiin
Lemmikkieläintä valitessa tulisi ottaa huomioon sen eläinlajin lajikohtaiset tarpeet ja lajityypillisen käyttäytymisen eri osa-alueet. Omat mahdollisuudet niiden täydentämiseen arjessa ja yhteiselossa eläimen kanssa.
Moni ihmisen mielestä ei-toivottu käyttäytyminen pohjautuu eläimen normaaleihin tarpeisiin ja tapoihin täydentää näitä osa-alueita, sekä luontaiseen käyttäytymiseen ja synnynnäisiin käytösmalleihin. Tällaisten ei-toivottujen käytösten esiintuleva voimakkuus riippuu paljon yksilön oppimishistoriasta, eläinlajista tai sen rodusta.
Luontaisten käytösmallien pois kouluttaminen ja täysin tukahduttaminen on haastavaa, jonka vuoksi onkin parempi vaihtoehto opettaa eläimelle positiivisen vahvistamisen avulla, että ei-toivottu käyttäytyminen ei ole sille yhtä kannattavaa. Haluamamme tapa toimia, on palkitsevampaa ja näin eläimelle kannattavampaa. Opettamisen lisäksi kohdistaa luontainen käytös sallittuun ja toivottuun paikkaan. Iso apu opetuksen ja sallitun paikan lisäksi, on minimoida mahdollisuudet eläimellä toteuttaa ei-toivottua käytöstä.

Positiivinen vahvistaminen
Sopiva palkka sille tietylle eläinlajille ja yksilölle lähdetään etsimään tutustumalla sen eläinlajin lajityypillisiin tarpeisiin ja toiminnan osa-alueisiin sekä hyödyntämällä niitä.
Eläin kertoo omalla toiminnallaan onko palkka sopiva ja sille yksilölle toimiva.
Eläinlajista riippuen palkkana voi toimia esimerkiksi eläimen tavoittelema/haluama ruoka, lelut, ihmisen tai toisen eläimen huomio tai laumakäyttäytyminen, ulkoilemaan pääseminen, liikunta, hajujen haisteleminen tai muu sellainen asia/toiminto.
 Erilaiset palkkiot/vahvisteet voivat toimia erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa toisia paremmin. 

Rankaisun vaikutus palkkaan
Lähtökohtaisesti eläin määrittelee minkä kokee rankaisuna ja palkkana.
Eläimen mielestä toimiva palkka määräytyy sen mukaan, mitä eläin lajikohtaisesti tarvitsee tai havittelee/haluaa saavuttaa. Rankaisu vähentää palkkion tehoa ja palkkiosta palkkaantuvuutta.

Rankaisu ei aina tarkoita pelkästään väkivaltaa tai kurittamista, vaan se voi olla fyysisen rankaisun lisäksi henkistä, perustua painostamiseen, pakottamiseen, paineistamiseen tai pelotteluun. 

Rankaisun ohikiitävä vaikutus
Rankaisu koetaan nopeaksi ja helpoksi tavaksi reagoida ja puuttua eläimen ei-toivottuun käyttäytymiseen. Se usein näennäisesti vaikuttaa toimivan heti (hetkellisesti) ja sen käyttö on näin ihmisen mielestä todella palkitsevaa. Unohdetaan katsoa kokonaisuutta tai pidemmällä ajanjaksolla, sekä selvittää, mistä eläimen käytös johtuu tai on saanut alkunsa. Monet käyttävät rankaisua palkitsemisen sijaan myös siksi, että kokevat oikea-aikaisen vahvistamisen olevan työlästä ja vaikeaa. Eläintä kouluttavalla voi olla myös vanhentunutta tietoa tai ei tietoa ollenkaan kyseisen eläimen kouluttamisesta ja hyvinvoinnin sekä lajityypillisen käyttäytymisen eri osa-alueista.

Onnistumisiin tarvitaan kärsivällisyyttä
Pelkkä kieltäminen tai rankaiseminen ei opeta eläimelle itsessään mitään. Rankaisemalla kouluttaminen on yhtä työlästä ja jopa työläämpää, kuin palkitsemalla kouluttaminen. Satunnaisella palkitsemalla päästään useinten nopeammin toivottuun lopputulokseen, kuin rankaisua käyttämällä.
Rankaisua käyttäessä vaatisi, että rankaisu tulee joka kerta kun ei-toivottu toiminto/käyttäytyminen ilmenee, sillä joka kerta kun eläin tekee ei-toivotun toiminnon ilman siitä seuraavaa rankaisua, käytös vahvistuu. Ei-toivotusta toiminnasta seurannut rankaisu unohtuu, mikäli sitä ei uusita tietyin väliajoin. Tämä vaatisi ohjaajalta todella laajaa järjestelykykyä arjessa, sillä mitä jos käytös tapahtuu, kun omistaja on töissä, nukkuu, käy vessassa tai mikäli muut perheenjäsenet eivät toimi tilanteessa samalla tavalla kohdatessaan ei-toivottua käytöstä? Päästään koulutuksessa helpommin haluttuun lopputulokseen positiivisin vahvistein.

Positiivisen- ja oikea aikaisen palkkaamisen oppii kärsivällisesti harjoittelemalla.

Eläintä kouluttavalla olisi hyvä tiedostaa, että väärin ajoitettu rankaisu/rangaistus voi aiheuttaa isoakin vahinkoa koulutuksessa, eläimelle, tai eläimen ja ihmisen väliselle suhteelle. Kuin taas väärin ajoitetun palkitsemisen aiheuttamat vahingot ovat usein pienempiä ja helpommin korjattavissa.  

Epämukavuuksiin voi siedättyä
Useimmiten eläin voi myös siedättyä rankaisuun, eikä se tunnu enää epämiellyttävältä. Eläin voi pitää sitä hetkellisenä välttämättömänä pahana, jonka jälkeen hän kuitenkin saa tavoittelemansa asian, kuten kotona, pöydällä, ulkona tai ympäristössä olevat houkuttimet, esimerkiksi vaikka hajut, ruoka tai muut eläimet.
Rankaisu voi toimiakin vain hetkellisesti. Esimerkiksi hihnasta nyppiminen (paineen tunne) tai pöydälle hyppäämisestä suihkepullolla ampuminen (kastuminen) tai omistajan huutaminen/äänen korottaminen. Vetämistä pyritään vähentämään rempomalla koiraa hihnasta, rempominen saattaa auttaa hetkellisesti, mutta vetäminen palaa kuitenkin hyvin nopeasti tai pöydälle hyppimisestä suihkepullolla ampuminen, sekä omistajan huutaminen, saa aikaan esimerkiksi kissan pöydältä poistumisen hetkeksi, mutta pöydälle hypätään uudestaan kun ihminen poistuu.
Tämä on yleensä seuraus siitä, että eläin on siedättynyt nykäisyille tai suihkepullosta tulleelle vedelle ja omistajan huudolle eikä enää koe niitä niin epämiellyttäviksi, sekä ympäristö (hajut, pöydällä oleva ruoka, virikkeet ikkunoista katselemalla, toiset eläimet tms) tarjoaa niin houkuttelevia palkkioita, että ne ovat mahdollisen epämukavuuden rinnalla aivan ylivoimaisia palkkioita.

Eläimen kieltäminen ja ei-toivotun toiminnan "ei" tai "jätä" vihjesana
Eläimelle täytyy osoittaa ja opettaa yhtä lailla kieltosanat, kuin mikä tahansa muukin käytössä oleva vihjesana. Eläimet eivät tiedosta eivätkä ymmärrä sitä automaattisesti eikä luontaisesti.
Ei- tai jätä vihjesanalle opetetaan eläintä luopumaan tavoittelemastaan asiasta eli se siis oppii, että esimerkiksi herkun saa vain luopumalla siitä.

Jos jotain kielletään, annetaan myös sallittua tilalle
Eläimelle osoitetaan, ei toivotun toiminnon tilalle toivottu toiminto, josta palkkaa tulee, kun se luopuu ei-toivotusta.
Eläimet eivät ymmärrä oikeaa ja väärää, vaan reagoivat esimerkiksi eri asioiden seurauksena tuomaan tunnetilaan ihmisellä, kuten vihaan ja tämä ihmisen reaktio sekä tunnetila vaikuttaa heidän käyttäytymiseen ja tunnetilaan.
Esimerkiksi kissan tai koiran tehdessä tarpeensa väärään paikkaan.
Eläin ei tiedosta eikä ymmärrä sen olevan väärin, vaan alistuvat eleet eläimellä tuossa tilanteessa kuvastuvat ihmisen vihaisesta tunnetilaa. Lisäksi kissan ajattelu kyky ei ole yhtä kehittynyt kuin ihmisellä, eikä se kykene ajattelemaan tarpeitaan (pissaa ja kakkaa) ällöittävinä.
Eläin oppii tilanteesta nopeasti, että ihminen on arveluttava ja voi reagoida arveluttavasti kotiin palatessaan tai tarpeet löytäessään.
Todellinen syy väärään paikkaan tarpeiden teolle jää selvittämättä, ihmisen ajatellessa, että eläin katuu, häpeää tai jopa kostaa tai osoittaa mieltään tarpeiden teolla. Tämä voi johtaa varsinkin kissoilla stressitason nousuun tai hoitoa tarvitsevan terveysasian pahenemiseen hoitamattomana.

Negatiivinen rankaisu
Negatiivisesta rankaisusta puhuttaessa tarkoitetaan, että eläimeltä poistetaan palkinto tai palkkion mahdollisuus. Esimerkiksi herkun/ruokapalkan, lelun tai vaikka huomion saaminen otetaan pois eläimeltä sen toimiessa ei toivotulla tavalla.
Kuten vaikka istumisen opettelun harjoittelu, jos eläin nousee/liikkuu istumisesta -> palkka poistuu, kun ihminen nostaa namikäden/palkan pois eläimen ulottuvilta. Tai eläimen hyppiessä ihmistä vasten/syliin ja ihminen kääntyy poispäin eläimestä -> ihmiseltä saatu huomio palkka poistuu.

Negatiivisen rankaisun vastapariksi tarvitaan aina positiivinen vahvistaminen eli palkkaaminen toivotusta toiminnosta tai tunnetilasta. Esimerkkinä maahan meno, ensin palkka poistuu mikäli eläin nousee ylös. Eläimen itse tai ohjatusti mentyä takaisin maahan, palkitaan eläin toivotusta toiminnosta sen tavoittelemalla/haluamalla palkalla kuten sosiaalisella palkalla, ruualla tai lelulla. 

Vaikutukset kouluttamiseen ja motivaatioon
Rankaisu kuitenkin aiheuttaa turhautumista ja stressiä kissoilla sekä koirilla. Mitä enemmän eläin turhautuu ja stressaa, sitä enemmän se vaikuttaa eläimen oppimiseen, sillä huono/negatiivinen mielentila hankaloittaa oppimista.
Stressaantunut eläin ei tunnetilansa vuoksi pysty vastaanottamaan oppeja.
Pieni turhauma yleensä kannustaa koiraa ja joitakin kissoja (riippuen kissan oppimishistoriasta ja yksilöstä) yrittämään enemmän ja uudestaan. Liiallinen turhautuminen kiihdyttää useita kissoja sekä koiria ja ajaa sen yleensä epäonnistumaan useammin sekä saa mielenkiinnon tekemiseen lopahtamaan ja motivaation laskemaan. Hyvä yleissääntö onkin, että koira saa epäonnistua maksimissaan 2-3 kertaa peräkkäin ja kissa vain pari kertaa yksilöstä riippuen.

Positiivinen rankaisu
Positiivinen rankaiseminen tarkoittaa sitä, että tilanteeseen lisätään jotain epämiellyttävää. Virheestä seuraa rankaisu, joka on ikävä ja vähentää käytöksen todennäköisyyttä.

Positiivinen rankaiseminen usein yhdistyy sen aiheuttajaan/tekijään eli ihmiseen, sekä ympäristöön (paikka, hajut, maut, äänet ja näköärsykkeet) ja aiheuttaakin eläimelle pelkoa, välttelyä sekä negatiivisia mielleyhtymiä näitä edellämainittuja kohtaan.

Esimerkkinä käy aikaisemmin mainittu kissan pöydälle hyppiminen. Siitä seuraava suihkepullolla ampuminen, josta kissa helposti oppii välttelemään tilannetta silloin kun ihminen on paikalla. Kissa voi alkaa myös välttelemään arveluttavaa ihmistä, jonka reaktio pöydälle hyppäämisen toiminnosta ei ole yhdistynyt kissalle kyseiseen toimintoon, reaktion tullessa yleensä ottaen aina myöhässä.
Toisena esimerkkinä muriseva koira tai sylissä rimpuileva kissa, jolle tehdään hoitotoimenpiteitä, mikäli koiran murinan tai kissan vastaanhangoittelun syytä ei selvitetä ja eläin murisee esimerkiksi pelon tai epävarmuuden aikaansaamana. Eläin yrittää ääntelemällä ja venkoilemalla viestittää ihmiselle tilanteen epämukavuudesta tai tarvitsevansa tilaa epämukavuus ärsykkeeseen. Eläimen ei toivottu käytös lisääntyy ihmisen rangaistessa eläintä murisemisesta. Eläimen käytös vahvistuu, sillä eläimen mielestä todellakin on syytä huoleen, kun myös omistaja alkoi käyttäytyä arveluttavasti ja aggressiivisesti.

Negatiivinen vahviste
Tarkoittaa, että epämiellyttävä asia poistuu, josta seuraa helpotuksen tunne eläimelle ja näin käytös vahvistuu.
Helpotuksen tunteen voi tuoda, kun eläin saa olla rauhassa, välineen käytön tai ihmisen tuoma paine poistuu, epämiellyttävä tunne poistuu tai vaikka pelko poistuu.
Esimerkiksi eläintä opetettaessa istumaan tai maatemenoon niin, että painetaan eläimen takapuoli maahan ja kun eläin istuu/menee maahan, painamisen aiheuttama paine poistuu.

Pääsemme tutkitusti nopeammin haluttuun lopputulokseen tai lähemmäs sitä esimerkiksi istumisen opettamisessa, positiivisin vahvistein. Antamalla eläimelle mahdollisuus tehdä ilman negatiivisia vahvisteita, tarjoamalla toimintoa itse, eli eläimen omaehtoisuus huomioon ottaen sekä esimerkiksi vihjekättä apuna käyttäen, jolloin helpotamme ohjatusti eläimen mahdollisuutta tarjota toimintoa omaehtoisesti ilman pakotteita tai paineen tunnetta.